Elämä ilman aikatauluja

Kokonaista kaksi kuukautta lomaa. LOMAA!. Elämää ilman aikatauluja,kun tavallisia arkirutiineja ei oteta lukuun. Onko vapauttavaa herätä pötkötellen ja kiireettä. Vapaus päättää tehdäänkö vai ollaanko tekemättä.

Sain positiivista palautetta. ”On hienoa kuulla jonkun ajattelevan lapsia niin paljon, että he saavat olla päiväkodista lomalla.” Olin hieman typertynyt. Tottakai olen lasten kanssa, jos itsekin lomailen. Valehtelisin jos väittäisin etten nauttisi myös siitä, että lapset olisivat osan lomastani hoidossa. Täysinäinen lepo ja rentous tulevat kuitenkin yksin hiljaisessa kodissa. Tähän onneksi mahdollistaa myös ihana puoliso, että voidaan vuoroin olla yksin.

Elämä ilman aikatauluja tekee minut onnelliseksi. En ole kokoajan takakireä ja huumorintajuton äiti ja puoliso. Saan tehdä kotitöitä kiireettä. Ehdin pestä pyykit yhtenäpäivänä. Ehdin siivota siinä samalla viikkosiivouksen. Hieno tunne. Nautin siitä.

Loma mahdollistaa kesästä nauttimisen. Ehtii vaikka ihmetellä ja istua ”onkimassa” rannalla. Saa leikkiä niin paljon, että kyllästyy. Saa tuntea myös tylsyyttä, mutta olla siitäkin onnellinen. Olen kiitollinen miehelleni, joka innostuneesti jaksoi lähteä kesätöihin kouluvuoden jälkeen. Itsellä voimavarat olivat vähissä ja loma tuli viimetipassa.

Nyt on akkujen latailun aika.

Kohti juhannusta nautiskellen,

-piipero

Hämmästys

Taas saan sanoa taas. Vasta hämmästyin joulun ja uuden vuoden saapuneen. Ja taas on taas, nimittäin kevät.

Jostain syystä tuntuu, että tämä kevät on näyttänyt erityisen kauniilta. Kulunut talvi oli runsas luminen ja puhdas hankinen, ja nyt ensimmäiset lämpimät auringonpaisteiset päivät ovat sekoittaneet mielen. On helppoutta lähteä ilman selkää pitkin virtaavaa hikinoroa vaatteiden paljoudesta johtuen. Nautittavaa, eikö.

On onnellista ja hämmästyttävää huomata  oman elämän tyytyväisyys. Elämän tasapaino on hyvä. Kylläpä sopii tähän kevään aikaan tämä, kun osaa myös nauttia näistä päivistä. Välillä mietin onko minuun saapunut häivähdys aikuisuutta kylään. Vai mistä tämä hyvä mieli on saanut tulla. Jättänen miettimisen sikseen ja nautin näistä hyrinöistä.

Tänä keväänä olen osannut pysähtyä ihmettelemään. Hämmästelemään. Arjen tohinat ja aikataulut ovat antaneet taitoa olemiseen, välillä. Olen ihastellut sinistä taivasta ja linnunlaulua. Olen pysähtynyt ja pyytänyt lapsia ”Kuunnellaan!”. Tarkkaavaisuus toisten aistiessa pieniä ihmeitä on ollut käsinkosketeltavaa.

Tänä keväänä olen ollut erityisen rakastunut. Onko se tämä kevät vai mikä, en tiedä. Ei sen väliä. Mistä kumpuaa tämä jatkuva toisen kaipuu ja tarve katsoa silmiin. Hämmästyttävää, mutta tavallaan huojentavaa. Tahdon jaksaa rakastaa.

Vielä haluan sanoa, hämmästele sinäkin. Eletään pieniä elämän hetkiä nauttien tästä, ei tuonnempana tulevaisuudessa.

Piipero

Mökkihöperyys

Oma metsä. Omaa maa. Oma mökki. Pilvilinnoja ja haaveilua.

Miehen päähänpistosta kaikki sai alkunsa. Hullunhommaa ajattelin. Elittuin autottomana kun toisella tuli tarve maapläntille. Kysyin, pyörälläkö ajat moottorisaha kainalossa tontille. Tästä päästiin eteenpäin pari vuotta. Ostettiin auto. Taas alkoi villitys omasta maasta. Sain hienovaraisia vihjeitä lähteä katsomaan yhtä läpimätää mökkiä.

Ajettiin pihaan. Totesin, että käännytään samantien pois. En meinannut suostua nousemaan autosta ulos. Jotakin jäi kuitenkin mieleen kaivelemaan. Eihän tässä mitään järkeä olisi, ajateltiin molemmat ja tuumittiin. Kaupunkiasumiseen kaivattiin kuitenkin käsillä tekemistä ja puuhastelua.

Käytiin katsomassa uudemmankerran. Alkoi tuntua pikkuhiljaa paremmalta ajatukselta. Oma maa. Kasvimaapaikka. Olisipa hienoa.

Syksyn tullen saatiin kaupat alulle. Lopullinen kaupanteko saatiin vasta vähän ennen joulua. Tuntui paremmalta perua jo koki homma, kun ei alkanut kuulua. Olisi ollut hienoa päästä leikkaamaan marjapuskista kuivuneet oksat. Päräyttää ruohonleikkuri käyntiin ja ajaa ylipitkä nurmi lyhyeksi. Ei päästy vielä.

Talven lumilla siirrettiin pieni pihavaja tontille. Lapsille suojaksi. Ehkä kesällä nukkumapaikaksi. Olisipa hienoa. Touhuta pitkin kesää. ”..mäyränä Nummi tonkii..”😊

Hienoa kun mies piti päänsä. Kerran kahdestaan päästy käymään. Ihana purkaa yhdessä. Kuunnella linnun laulua, kuinka rentouttavaa. Kun katson ympärille, ajattelen kaikki tämä meidän. Pientä mutta suurta. On ihmeellitä huomata miten omaa elämää on johdettu kohti hyviä asioita.

Innolla kesää odottaen,

Piipero