Joulu ja uusi vuosi

Taas se tuli. Aika avata joulukalenterin viimeinen luukku.  Joulu. Hämmästyttävän nopeasti. Onko todella vuosi kulunut, vaan uskottava se on. Arjen melskeet ja kiireet veivät tämän syksyn kuitenkin niin nopeasti jouluun.

Tänäkin jouluna vietittiin juhlaa omassa kodissa, oman perheen kesken. Kyllä kannatti. Olihan sitä monenlaista tunnetta ja ilmaisua päivän aikana. Vaikka itkettiin, mutta myös naurettiin. Pukin vierailu kun saatiin joulurauhan julistuksen jälkeen paketteineen suortettua niin tunnelma vapautui. Sitten sai istahtaa kiikkutuoliin ja seurata lasten touhua. Itsellä kului muut joulun päivät työn merkeissä joten joulu jäi hieman ”tyngäksi”. Silti laitettiin ja katettuna pöytään perinteisiä herkkuja. Riisuttiin jälleen turhaa hössötystä.

Annettiin joulun taas mennä pois. Otettiin uutta vuotta vastaan. Raketteja ammuttiin mummolan mäellä. Tähtisädetkut unohtui, mutta lasten silmissä oli tähtiä riittävästi. Hämmästyttävää. Se että miten olemme erilaisia. Tinttis intoili raketeista ”lisää pampam!”. Pieni ja pippurinen hän<3. Naposteltiin ja oltiin mahat pullollaan. Ei tehty lupauksia. Korkeintaan toivottiin enemmän kärsivällisyyttä ja tyytyväisyyttä. Katoava luonnonvara minulla.. Mielessäni toivoin myös, itsekkäästi, yhtä velvollisuuksista vapaata aamua.

Vauhtiin päästy on jo nyt. Pyrkimyksenä löytää rauhoittumisen hetkiä. Antaa aikaa toisillemme. Rakkauden ja terveyden täytettä vuotta toivon.

Piipero

Tuhannen toukat

Tiedätkö tunteen kun elämään eksyy sekaan odottamattomia vieraita. Kotiin kuulumattomia pieniä olentoja.

Eräänä marraskuisena iltana miehen pyynnöstä kaivettiin joulukoristelaatikko esiin. Lapset innoissaan esittelivät äidille huovutettu joulutonttua. ”Mihin tämä laitetaan” kuului kysymys. Otin tontun käteeni ja huomasin sen olevan täynnä jotain tuhannen toukkia. Sen enempää miettimättä tonttu sai kyydin roskikseen. Tarkistimme lopun laatikon sisällön ja surutta lensi koko laatikko sisältöineen molokin pohjalle. Ja hetken päästä muutama muu laatikko perässä. Pitkään olin ja miettinyt miten raaskisin heittää vanhoja koulutodistuksia nurkista pyörimästä. Nyt lähtivät nekin. Oikealla syyllä ei tarvinnut miettiä.

Taskulampun avulla käytiin  koko asunto läpi ja toukkia löytyi sieltä täältä. Kanta oli jotenkin räjähtänyt. Ehkä suotuisat kosteat kelit tänä vuonna. Lievästi ilmaistuna inho ja hysteria saivat vallan. Tuntui että toukkia kihisee päässäkin! Toukat ilmeni turkiskuoriaisen toukiksi. Ihmiselle vaaraton, inhottava kyllä, mutta tykkää käyttää ravintolaan tekstiilejä. Muutama peitto ja tyyny sai myös kyytiä. Jokunen yö kului sängyssä piehtaroidessa.

Asiallisesti myrkytettynä toukat pysyvät vuosia poissa kyseessä olevasta asunnosta. Silti meillä nousi niin iso inho, että päätettiin laittaa koti vaihtoon. Onneksi vuokranantaja oli ymmärtäväinen ja tuli vielä vastaan seuraavan kuun vuokrassa. Uusi koti löytyi lyhyellä varoitusajalla tutusta pihapiiristä. Kaksi viikkoa pyrittiin jätesäkkien ja laatikoiden keskellä. Kaiken huippuna pestiin kaikki tekstiilit läpi ehkäistäksemme toukkien mukaan lähtemistä.

Muutto rypistys saatiin, kiitos muuttoavun, joulukuun ensimmäisenä lauantaina tehtyä. Uusi koti tuntuu juuri sopivalta meille ja tuntui hienolta istua oman saunan lauteille muuttosaunaan. Luksusta! Sunnuntaina tavarat oli kutakuinkin järjestyksessä ja aloin imuroimaan paikkoja. Tattadadaa! Hellan alta löytyi kuivuneita toukkia. Voi itku! Tehokasta siivousta ja nurkkien pöllytystä jatkossa. Talvipakkasilla kannetaan patjat ulos tuulettumaan,ihan varmasti!

Jottei kaikki olisi tuntunut liian helpolta sairasti lapset kaiken keskellä vesiroko. Mutta näistä on nyt selvitty ja aletaan keräämään voimia kohti uusia haasteita. Toivottavasti ei liian montaa taas yhtäaikaa 😅

Tänään meidän kodissa tuoksuu teeleipä ja karjalanpiirakat.

Piipero

Elämä haaveet

Elämän haaveita,saavutettuja ja saavuttamattomia. Pilvilinnoja jostain pumpulin sisältä. Niitä mistä voi saada voimaa.

Itse sain palata oppijaksi. Alkaa täyttämään yhtä haavetta elämästäni. Muistaa miltää tuntuu koulurepun paino selässä. Ottaa vastaan tietoa ja jakaa sitä. Istua ja ihmetellä, kohdentaa kiinnostustaan haluamaansa.

Arjen uusi rullaavuus, anteeksi mikä. Lapsien päiväkoti ja vanhemman kouluyhdistelmä. Suunnittelua ja järjestelyä. On saanut kohdata omia rajojaan. Kun jaksaisi muistaa laittaa kaiken illalla valmiiksi. Kun jaksaisi muistaa kohdata kaikkein rakkaimmat aamulla lempeästi.

Nuorempana en muista haaveilleeni erityisemmin mistään ammatista. Kulkeuduin kai isompien jalan jäljillä hoitoalalle. Syvempi kiinnostus ja halu laajentaa tietämystään, työmahdollisuuksiaan ajoi koulun penkille. Hassultahan se tuntuu istua oppitunneilla, ei ollenkaan ”aikuisten” jutulta. Vaikka yhä vanhempana opiskellaan uusia ammatteja, enkä itseäni vanhaksi voi vielä lukea. Muutama vuosi pakertamista olisi edessä. Sisulla ja puolison tuella saan varmasti parhaan lopputuloksen. Riittäväksi itselleni luen läpäisemisen. Numeroilla ei töitä tehdä. Terveellä maalaisjärjellä pystyy jo paljon.

Opiskelu intoa,

Piipero