Väsyttää. Uuvuttaa. Ei jaksa.

Se alkaa jo yöllä, väsymys. Kun pienet jalat toistuvasti potkivat kylkeen. Kun pieni suu vaatii useamman kerran syötävää. Silloin aamu alkaa jalat vetelänä- olotilalla. Inhoan sitä. Vihaan sitä.

Kiukuttaa. Suututtaa. Hermostuttaa. Räjähdysvaara.

Se vaivaa kaikkia ja samana päivänä. Rimpuillaan aikaa eteenpäin. Odotetaan iskää pelastamaan tilannetta, tietäen että tilanne pitäisi pelastaa itse. Kumma kyllä, tiedän että huominen tuo varmasti parempaa.

Itkua. Marinaa. Sämpyläisiä.

Silti hetki hyvään onnistuttiin mussukan kanssa. Yhteistuumin istuttiin välipälaretkellä. Ihanasti vierekkäin, keittiön lattialla. Maisteltiin tuoreita sämpyläisiä.

Mukavaa viikon alkua,

– Piipero

Vain me kaksi. Puolisot. Vaimo ja mies.

Näitä arvokkaita hetkiä arjen keskellä. Päästä kahdestaan, olla vaan, vaikka hiljaa vierekkäin. Rakas mieheni mielessään oli suunnitellut. Ja niinhän siinä kävi kun asian julkisti, niin minähän tietysti hämmentämään. On vaikea olla puuttumatta ja antaa toisen ohjata, niin tottunut järjestämään. Opeteltavaa riittää. Onneksi on ymmärtäjä vierellä.

Meidän juttu. Liikunnan ilo. Tekemisen riemu.

Matkan aikana totesin, voisihan aikaa viettää toisinkin. Mies vastasi, niin, kuten syödä popcornia ja istua elokuvissa. Niimpä. Onneksi meidän ei tarvitse. Yhdessä edettiin, vuoroin edessä, vuoroin takana. Sulassa sovussa, kun ei ollut pieniä vaatijoita. Parasta yhteistä aikaa, olemme todenneet, on liikkuminen. Mieli ja olo kevenee konkreettisesti.

”Pyörät ne pyörivät ympäri..”

Hetken verran istuimme tulen äärellä. Saimme lämmintä syötävää. Jutustella. Kuunnella luontoa. Tervehtiä kanssaihmisiä. Levähtää. Hyvä oli jatkaa. Kilometrit kotiin tuntuivat pitkiltä, pienet odottavat silmät mielessä. Paljon ei tarvitse kun muistaa tyytyä vähään.

Onnellinen rakkaistaan <3

–Piipero

Syksy tekee tuloaan. Lehtien havinaa tuulessa. Värikylläisyyttä. Kynttilöitä. Tunnelmaa.

Tämä vuodenaika on hyvä hetki nautiskeluun, minun mielestä. Miksi kuluttaa aikaa pohtimalla pelottavan pitkää pimeää ja märkiä kelejä. Nimittäin, sehän tulee sieltä murehtimatta, kuitenkin. Elämä auringon perässä juostun kesän jälkeen asettuu raameihinsa. Saa viettää aamua hetken pidempään yökkäreissä. Nice😊.

Itselle syksyn tuleminen juuri nyt, tarkoittaa askeleen verran helpotusta elämään, sillä vauvasta on kehkeytynyt isoveljen jalanjälkiä seuraava mönkiäinen. Ja isoveljestä puolestaan kasvanut reipas kerholainen. Luopumisen askeleita aloitellaan siis, vaikka tiedän että lapset pärjäävät usein paremmin erossa kuin vanhemmat. 

 Eväsretkiä. Kuralätäköitä. Haravointia. Muuttolintuja. 

Uusi vuodenaika tuo mukanaan uusia leikkejä ja tekemistä. Isoveljen kanssa saamme alkaa ihmettelemään muuttuvaa maisemaa. Kunpa osaisimme pakata useammin ne eväät reppuun ja lähteä lähikivelle, ja välillä kauemmaskin, ihastelemaan luontoa. Muka arjen turhantärkeät asiat vievät aikaa, niin ei ehdi. Tänään oli se päivä kun istuin alas ja otin oman päiväteehetken, kannatti.

Syksymieltä toivotan,

-Piipero