Elämän haaveita,saavutettuja ja saavuttamattomia. Pilvilinnoja jostain pumpulin sisältä. Niitä mistä voi saada voimaa.

Itse sain palata oppijaksi. Alkaa täyttämään yhtä haavetta elämästäni. Muistaa miltää tuntuu koulurepun paino selässä. Ottaa vastaan tietoa ja jakaa sitä. Istua ja ihmetellä, kohdentaa kiinnostustaan haluamaansa.

Arjen uusi rullaavuus, anteeksi mikä. Lapsien päiväkoti ja vanhemman kouluyhdistelmä. Suunnittelua ja järjestelyä. On saanut kohdata omia rajojaan. Kun jaksaisi muistaa laittaa kaiken illalla valmiiksi. Kun jaksaisi muistaa kohdata kaikkein rakkaimmat aamulla lempeästi.

Nuorempana en muista haaveilleeni erityisemmin mistään ammatista. Kulkeuduin kai isompien jalan jäljillä hoitoalalle. Syvempi kiinnostus ja halu laajentaa tietämystään, työmahdollisuuksiaan ajoi koulun penkille. Hassultahan se tuntuu istua oppitunneilla, ei ollenkaan ”aikuisten” jutulta. Vaikka yhä vanhempana opiskellaan uusia ammatteja, enkä itseäni vanhaksi voi vielä lukea. Muutama vuosi pakertamista olisi edessä. Sisulla ja puolison tuella saan varmasti parhaan lopputuloksen. Riittäväksi itselleni luen läpäisemisen. Numeroilla ei töitä tehdä. Terveellä maalaisjärjellä pystyy jo paljon.

Opiskelu intoa,

–Piipero