Perinteitä. Piparintuoksua. Punaisia palloja kuusessa. Joulu.
Joulunaika kaartaa mielessäni loppuakohden. Vaikka jatkuuhan se loppiaiseen, mutta itse olen etukäteistunnelmoija. Joululaulut alkavat vaihtua ”perinteiseen ” klassiseen musiikkiin. Joitakin joulun ”helmiä” tulee kuunneltua vähän pidempään.
Meidän joulu koostui paljon perinteistä. Aamu alkoi haudutetulla riisipuurolla ja luumukiisselillä. Äitin silmissä painoi uni, sillä yön aikana useammin kuin kerran herätti ajatus siitä, joko pitää puurolevy käydä napsauttamassa päälle. Eli siis kevyemmällä olisi päässyt, jos olisi pitäytynyt kaurapuurossa ja keiteillyt riisipuurolla päiväsaikaan. Mutta kannatti, maistui niin hyvälle. Pitää sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää, sillä mielellään touhusin keittiössä. Toisille laittaminen on parasta.
Aatonaattona saapuneet vieraat toivat tuulahduksen enemmän joulutunnelmaa, vaikka jatkoivatkin heti aamupäivällä matkaa. Leppoisaa rupattelua ja naurunremakoita kuunnellen sain valmisteltua jouluruokaa. Vieraiden lähdettyä kävimme hakemassa totutusti aamupäivällä nälkää ulkoa ja hyvä niin. Itse olen, ehkä välillä liikaakin, rutiinit omaavaa ihminen. Myös viikonloppuisin ja lomilla haluaisin pitää yllä samaa hyväksi havaitsemaani rytmiä kuin arkena.
Saunanpuhtoisina puimme siistimpää ja vähän hienompaa vaatetta. Tuntuu että jouluun rauhoittuminen ja juhlan kunnioittaminen alkaa paremmin näin. Jouluevankeliumin ja enkeli taivaan laulettuemme istahdimme pöytään. Ruokailu ajoittui mukavasti niin, että saimme samalla kuunnella joulurauhan julistusta.
Ja sitten se alkoi, joulupukin jännittäminen. Tässä kohtaa ihan perinteisestä poiketen, onneksi, kutsuimme pukin heti lounaan jälkeen päivällä. Itse toivoin tätä, sillä inhoan pukin aiheuttamaa hysteriaa väsyneillä lapsilla illalla. Perustelin myös siten, että ehdimme jo aattona pitkin päivää tutkia saamiamme lahjoja. Tämä toimii meillä oman perheen kotijouluissa tulevaisuudessa varmasti näin. Mummolan joulunvietossa pukki todennäköisesti tulee tulemaan aina iltaisin, mikä toimii isommalla porukalla ehkä paremmin. Tinttis tyrkättiin pukin syliin ja istahti siihen tyytyväisenä. Mussukka isompana ymmärsi vähän jo jännittää, joten syliin asti ei uskaltautunut, mutta alun jälkeen alkoi juttelemaankin.
Loppupäivän ’hiihdin’ uudessa yöpuvussa, perinteisesti. Rakennettiin isoveljen uusilla pikkulegoilla. Kuunneltiin radiota. Maisteltiin ja herkuteltiin. Illan pimetessä käytiin haudoilla. Sukuhautaa ei ollut minne kynttilää laskea, joten unohdin kokonaan ostaakin, mutta mielessä paloi monta kynttilää. On se vaan niin hienon ja hiljentävän näköistä katsella kynttilämerta. Pysähdyttävää.
Ensimmäinen joulu ihan oikeasti omassa kodissa lasten syntymän jälkeen. Ja hyvä joulu. Joulukirkko perinnettä ei muodostunut nytkään, mutta ehkä sekin ajallaan kun lapset isompia. Tai sitten ei. Mukava oli kuitenkin kuunnella kotisohvalla. Joulu tuli ja asettui taloon paremmin, kun ei tarvinnut miettiä kuin oman perheen tarpeet eikä raahata lahjoja laukussa edestakaisin. No, puolensa sukujoulullakin. Kaikessa hyvät puolet. Tänä vuonna näin. Hyvä ja kiitollinen mieli.
Uutta vuotta kohden,
–Piipero