Minun endorfiini

Mikä onkaan minun hyvänmielentuoja tai mitkä. Joku asia toimii paremmin jossakin tilanteessa tuottamaan hyvän mielen kuin toinen. Mutta kaksi, ehkä, ylitsemuiden. Liikunta ja ruoka. Vaikka kyllähän nämäkin herättää inhotusta ja vihaa aika ajoin.

Liikunta. Mitä se on minulla. Arki reippailua ja salihikeä. Juoksua ja kävelyä. Pyörälenkkejä. Pelaamista. Hyppynarua. Venyttelyä. Jokseenkin näitä. Päivän kuin päivän pelastaa urheilu jossain muodossa. Välillä nautiskelevaa maisemien ihailua ja välillä hampaat irvessä raivolla eteenpäin puskevaa askelta. Viimeaikoina olen joutunut pohtimaan omaa suhdettani liikuntaan. Tuo hyvän mielentuoja on liian monesti saattanut muuttua paha mielen tuojaksi. Miksi näin. Liialliset tavoitteet joihin itseään ruoskia. Elämän realiteetitko tässä ovat unohtuneet ja elämän tärkeysjärjestys. Ehkä. Oikeastaan kuukauden pakkolepo voisi tehdä hyvää mielelle ja keholle. Mutta silti tässä piilee niin suuri voimavara minkä toivon, ja toivottavasti säilyy mahdollisuus ja terveys, kulkevan mukana loppuelämän. Tästäkin naisesta saa tyytyväisyyttä ilmentävän aurinkopakkauksen kun aikaa löytyy välillä liikunnalle.

Toinen niin tärkeä. Ruoka, ruoka ja ruoka. Tässäkin vallitsee viharakkaussuhde. Nykymaailman trendit ja terveysajattelu ovat hankalia minulle. Voi varmaan sanoa että elämänkokemus korjaa. Ei niin hetkauta kaikki hössötykset. Että osaisi syödä oikein ja riittävästi. Mitä se onkaan kenenkin kohdalla. Ainaista banaanilettujen ja viherpirtelöiden juomistako. Proteiinia, proteiinia. Osaisipa löytää itselle tämän kaiken runsaudenpaljouden keskeltä sopiva tapa ravita. Miksi se onkin hankalaa, kyllä keho kertoo mitä tarvitsee, vaemasti. Ennenkaikkea antaa lapsille hyvä malli ja suhde terveelliseen ruokaan. Laadukkaasta ruuasta, minun mielestä, ikäväkyllä välillä joudutaan tinkimään mutta mitä sitten. Itsestäni tuntuu että nykymaailman perusruoka on niin paljon huonompaa ja ravintoköyhempää kuin ennenvanhaan. Teollistuminen ja kemikaalit sen aiheuttaa. Ruokaan käytän välillä paljon aikaa. Nämä hetken kun nautin hiljaisuutta humisevasta kodista käytän aina uusien ja erilaisten reseptien tutkimiseen. Paria ehtii viikonlopun aikana kokeillakin. Nam.

Eilen testikokokeiluun pääsi parsakaalipesto höystettynä raejuustoa, tietysti. Maistui😊

Kolmanneksi. Asiat ei suinkaan kulje tärkeysjärjestyksessä. Välillä joku näistä toimii paremmin tilanteesta riippuen. Erityisesti nyt kun olen yksinäni niin tajuan tämä merkityksen, perheeni. Tämä on juurikin viha-rakkaussuhde parhaimmillaan. Illalla mietin että kuinka sitä toimisikaan kaikessa yksin jos ei olisi ihanaa puolisoa ja lapsia. Toisaalta sitähän olisi kaikesta tästä tietämätön jos ei olisi perhettä. Että ehkä sitä ei siinä tilanteessa osaisi ja tietäisi näitä ajatuksia. Perhe on suurin voimavarani ja välillä myös niiden tyhjentäjä. Onneksi on näitä muitaki endorfiinilähteitä niin ne täydentävät ja antavat voimaa.

Kipin kapin aamupalalle nyt. Banskuletuille ehkä😄

Piipero

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *