Puhdas ja siisti koti. Kauniisti puetut lapset. Työ. Liikunta. Hyvä arki ruoka. Miten ne kaikki tekevät sen? Tai mikä on se määritelmä hyvästä ja oikeasta?

Ei luonnistu. Kaaos ja epäjärjestys seurana. Lapsilla monetta päivää samat vaatteet. Ainaista makarooniruokaa. Vaan ketä se haittaa, ei ehkä muita mutta minua. Työviikot kuluvat ja aika häviää. Kauniit kesäillat ja vesisateiset päivät. Kiukkuinen ja kärttyinen mieli. Muillako? Ei, mutta minulla.

Vihreä ruoho aidan toisella puolella. Muilla näyttää niin helpolta ja mukavalta. Mitäpä sit toisista oikeasti aina tietää. Haluaahan sitä itsekin näyttää ensin hyvää. Harvoille avata ovia totuuteen.

Elämän kaoottisuuden hyväksymiseen palaaminen. Antaa hetkien tulla ja mennä. Välillä ollaan vahvempia ja välillä heikompia. Aina ei tarvitse jaksaa ja tavoittaa täydellisyyttä. Täydellisyyttä,  sitä mitä ei oikeasti ole. Vain omia mielikuvia.

Tämä kirjoitettuna ylös alkukesästä. Väsyneen työssäkäyvän äidin vuodatusta😂 Täyttä arkea niin nyt vasta palaan.

–Piipero