Ei tottele, kiukuttelee ja sotkee. Siis Lapsi isolla L:llä.

Voisiko tämän aloittaa toisin? Kyllä.

Iloinen, nauravainen ja kiltti. Siis Lapsi isolla L:llä.

Ensimmäinen kuvaus lienee vastaa käsitykseen ”hankalasta” lapsesta. Nykyään onneksi ymmärretään enemmän,  eivätkä nuo ”määritelmät” tee lapsesta automaationa hankalaa. Kaikki kuuluvat elämään, myös aikuisilla ilmenee ko negatiivisia piirteitä. Lapsen tapa käsitellä asioita ja tunteita, jatkuva kasvu ja kehittyminen saavat varmasti aikaan mielen myllerryksiä. Mistäkö asia putkahti otsikoihin?

On hetki elämässä kun taas yritetään opettaa lasta nukahtamaan. Tutti jäi pienemmältä pois. Kivuttomasti kyllä kävi, mutta hetki sängyn vieressä odottaen nukahtamista on pidentynyt. Piehtarointia, höpöttelyä.. Tuhinaa, ähinää. . Eikö vieläkään nuku? Onpa hankala lapsi!

Pysähdyin tämän hetken ajatuksen äärelle. Miksi niin hankala lapsi. Siksi ettei nukahda niin kuin äiti toivoo. Paina päätä tyynyyn ja laita silmiä kiinni. Robotti kai voisi toimia nappia painamalla, mutta vähäiseksi jäisi ilo robotin kanssa.

Selkä on jo kipeänä kyyristelystä. Niskat jumissa. Ei vieläkään. Havahduin mietteistäni. Hetkinen. Ei aikuinenkaan aina saa unta. Joskus pitää nousta uudelleen ylös. Janottaa. Vessahätä. Tai muuten vaan. Miksi vaadin lapselta muuta. Missä on aika silittää kiharaa ja suoraa tukkaa. Antaa lapsen sormien kietoutua oman sormen ympärille. Täydellinen elämän hetki. Nauti ja hengitä. Ihan pian ei nukuteta tätä lasta.

–Piipero