Marjat. Marjat. Marjat.

Tunnet hien nousevan otsalle, pienen jumittavan poltteen selässä, mutta silti nautit. Sinä ja puolillaan oleva marjasanko.

Kesäloman hienous oli, että ehtii marjastaa kiireettömästi. Useamman kerran kävimme lasten kanssa mansikkamaalla. Urakan päätteeksi mansikkatilan väki oli laittanut tarjolle mehua ja keksiä.  Pienen keksin voimalla lapset jaksoivat odotella äitin ämpärin täyttymistä. Jostain syystä kolmas reissu marjapuskilla, ei herättänyt lapsissa enää suurta mielenkiintoa😅

Eilen, kylläkin epäonnisen sattuman kautta, emme voineet lähteä mökille puuhastelemaan, niin lähdimme mummolaan. Siellä saimme tottuneen metsässä kulkijan, eli isäni, kanssa käydä päivän aikana poimimaan itselle kolme ja puoli sankoa mustikoita. Hellepäivän alkuilta oli kyllä vielä liian kuumaa aikaa kerätä, mutta pulahtaminen järveen sen jälkeen virkisti.

Kotoa olemme löytäneet muutaman paikan, josta voisimme pikkuisen saada mustikkatäydennystä. Minulle, marjahulle, 3,5 sankoa on liian laiha saalis. Hah! Jospa lapset jaksaisivat pienen eväsretken merkeissä hetken viivästyä metsässä.

Marjahulluutta päästiin täydentämään mökin viinimarjapuskien äärellä. Mustaherukoiden huumaava pistävä tuoksu toi mieleen lapsuuden pitkät kesäillat. Hyvältä näyttää nyt marjasaalis pakkasessa.

–Piipero