Elämä haaveet

Elämän haaveita,saavutettuja ja saavuttamattomia. Pilvilinnoja jostain pumpulin sisältä. Niitä mistä voi saada voimaa.

Itse sain palata oppijaksi. Alkaa täyttämään yhtä haavetta elämästäni. Muistaa miltää tuntuu koulurepun paino selässä. Ottaa vastaan tietoa ja jakaa sitä. Istua ja ihmetellä, kohdentaa kiinnostustaan haluamaansa.

Arjen uusi rullaavuus, anteeksi mikä. Lapsien päiväkoti ja vanhemman kouluyhdistelmä. Suunnittelua ja järjestelyä. On saanut kohdata omia rajojaan. Kun jaksaisi muistaa laittaa kaiken illalla valmiiksi. Kun jaksaisi muistaa kohdata kaikkein rakkaimmat aamulla lempeästi.

Nuorempana en muista haaveilleeni erityisemmin mistään ammatista. Kulkeuduin kai isompien jalan jäljillä hoitoalalle. Syvempi kiinnostus ja halu laajentaa tietämystään, työmahdollisuuksiaan ajoi koulun penkille. Hassultahan se tuntuu istua oppitunneilla, ei ollenkaan ”aikuisten” jutulta. Vaikka yhä vanhempana opiskellaan uusia ammatteja, enkä itseäni vanhaksi voi vielä lukea. Muutama vuosi pakertamista olisi edessä. Sisulla ja puolison tuella saan varmasti parhaan lopputuloksen. Riittäväksi itselleni luen läpäisemisen. Numeroilla ei töitä tehdä. Terveellä maalaisjärjellä pystyy jo paljon.

Opiskelu intoa,

Piipero

Hankala lapsiko

Ei tottele, kiukuttelee ja sotkee. Siis Lapsi isolla L:llä.

Voisiko tämän aloittaa toisin? Kyllä.

Iloinen, nauravainen ja kiltti. Siis Lapsi isolla L:llä.

Ensimmäinen kuvaus lienee vastaa käsitykseen ”hankalasta” lapsesta. Nykyään onneksi ymmärretään enemmän,  eivätkä nuo ”määritelmät” tee lapsesta automaationa hankalaa. Kaikki kuuluvat elämään, myös aikuisilla ilmenee ko negatiivisia piirteitä. Lapsen tapa käsitellä asioita ja tunteita, jatkuva kasvu ja kehittyminen saavat varmasti aikaan mielen myllerryksiä. Mistäkö asia putkahti otsikoihin?

On hetki elämässä kun taas yritetään opettaa lasta nukahtamaan. Tutti jäi pienemmältä pois. Kivuttomasti kyllä kävi, mutta hetki sängyn vieressä odottaen nukahtamista on pidentynyt. Piehtarointia, höpöttelyä.. Tuhinaa, ähinää. . Eikö vieläkään nuku? Onpa hankala lapsi!

Pysähdyin tämän hetken ajatuksen äärelle. Miksi niin hankala lapsi. Siksi ettei nukahda niin kuin äiti toivoo. Paina päätä tyynyyn ja laita silmiä kiinni. Robotti kai voisi toimia nappia painamalla, mutta vähäiseksi jäisi ilo robotin kanssa.

Selkä on jo kipeänä kyyristelystä. Niskat jumissa. Ei vieläkään. Havahduin mietteistäni. Hetkinen. Ei aikuinenkaan aina saa unta. Joskus pitää nousta uudelleen ylös. Janottaa. Vessahätä. Tai muuten vaan. Miksi vaadin lapselta muuta. Missä on aika silittää kiharaa ja suoraa tukkaa. Antaa lapsen sormien kietoutua oman sormen ympärille. Täydellinen elämän hetki. Nauti ja hengitä. Ihan pian ei nukuteta tätä lasta.

Piipero

Miten se tehdään?

Puhdas ja siisti koti. Kauniisti puetut lapset. Työ. Liikunta. Hyvä arki ruoka. Miten ne kaikki tekevät sen? Tai mikä on se määritelmä hyvästä ja oikeasta?

Ei luonnistu. Kaaos ja epäjärjestys seurana. Lapsilla monetta päivää samat vaatteet. Ainaista makarooniruokaa. Vaan ketä se haittaa, ei ehkä muita mutta minua. Työviikot kuluvat ja aika häviää. Kauniit kesäillat ja vesisateiset päivät. Kiukkuinen ja kärttyinen mieli. Muillako? Ei, mutta minulla.

Vihreä ruoho aidan toisella puolella. Muilla näyttää niin helpolta ja mukavalta. Mitäpä sit toisista oikeasti aina tietää. Haluaahan sitä itsekin näyttää ensin hyvää. Harvoille avata ovia totuuteen.

Elämän kaoottisuuden hyväksymiseen palaaminen. Antaa hetkien tulla ja mennä. Välillä ollaan vahvempia ja välillä heikompia. Aina ei tarvitse jaksaa ja tavoittaa täydellisyyttä. Täydellisyyttä,  sitä mitä ei oikeasti ole. Vain omia mielikuvia.

Tämä kirjoitettuna ylös alkukesästä. Väsyneen työssäkäyvän äidin vuodatusta😂 Täyttä arkea niin nyt vasta palaan.

Piipero