Pienimuotoinen irtiotto arjesta. Ilman lapsia liikenteessä. Laatuseuraa.

Naislauman voimin reissulle. Perjantaina sain kyydin askeleen verran lähemmäs satamaa, Vantaalle. Ensimmäinen yö yksin, ilman lapsia 10 kuukauteen. Nukuin, siis en, juuri lainkaan. Oli kuuma, kuului ääniä ja paljon muuta häiritsevää, muka. Tätä ehdin jännittää suunnilleen pari kuukautta. Lähteminen oli helpompaa kun tuli aika lähteä. Tuntui hyvältä ottaa pienin laukku mitä löytyy, mahdollisimman kevyenä.

Lauantaina aamutuimaan suuntasimme satamaan. Pää pyöri itsellä vähintään yhtä paljon kuin olisi lapsilla pyörinyt. Ihmisiä tuntui olevan ihan liikaa jokapuolella. Useammin siis voisi olla liikenteessä kotiseinien ulkopuolella. Laivalla odotti syötävän hyvä aamupalabuffet. Mikä ihanampaa kuin istua valmiille, kaikessa rauhassa, tietäen ettei keskeytyksiä tule. Ja, tietäen että saa ensimmäiseksi ja viimeiseksi ottaa itselleen syötävää. Joutuisaan pöydän ääressä kului meren ylitys.

Yhteistuumin veimme laukut painamasta hotellille ja suuntasimme kaupungille. Äitillä ei ollut listalla lapsille mitään, vain itselle. Itsekästä, sanoisinko,pöh😊 sitä mitä tarvitsin, löysin.

Illalla ajoissa nukkumaan, kaikki hyöty unien suhteen irti. Hotellin pehmeä sänky ja raskas peitto antoivat parempaa unta. Yksi yö yhdellä herätyksellä, tai siis heräämisellä. Elimistön rauhoittumistila jossain tulevaisuudessa. Toisen kerran pääsin istahtamaan valmiille. Nam ja nautiskelua.

Mussukalle ja iskälle tuliaiset matkaan ja kotia kohti. Reissun parasta antia taas, huomata oman kodin ihanuus palatessa.
– Piipero