Joulun tunnelmointia on saanut otteeseensa, kun ei ole tänne ehtinyt lainkaan. Tällä hetkellä vesi tippuu räystäältä kuin huhtikuussa konsanaan, mutta talvitekemistä on ehtinyt silti.

Mussukka on saavuttanut sen verran ikää, että paljon voi erilaisia asioita ja puuhia kokeilla yhdessä. Viime talvena jo niin sanotusti sisäänajettiin hiihto ja luistelu. Omaan tahtiin ja hiljakseen, mutta paljon vaihtelua ulkoilemiseen. Muutaman kerran on päästy makustelemaan molempia. Ja kun äiti vaan viitsisi useamminkin lähteä. Eilen saatiin kuulla, että puolen kilometrin päähän on tänä talvena jäädytetty kenttä, joten olosuhteet olisivat kyllä suotuisat. Ostoslistalle tarvitsisi laittaa uudet sukset ja ehkä isommat luistimet. Ei ainakaan huonoilla välineillä tapeta intoa alkuunsa. Vaikka hiihtihän sitä itsekin eriparisauvoilla hyvin tyytyväisenä 😊 Ehkä on itselleni mielekkäämpää napsauttaa monolliset sukset lapselle kuin viritellä sormet jäätyneenä remmisuksia. Itsekseni olen päässyt kerran sivakoimaan ja ai että, on se niin mukavaa. Varmasti useammin olisin päässyt, mutta joku mutta ilmeisesti ollut matkassa.

Kelit ovat olleet mitä mainioimmat. Aurinko ei liikaa ole paistanut, mutta pikkupakkanen on pitänyt harmaanusvan loitolla, paitsi nyt viime päivinä. On hyvä että lapset vetävät ulos puuhastelemaan, vaikka itse ei aina jaksaisi. Vasta lasketeltiin metsäpolkua yhdessä pulkalla isoveljen kanssa, kun neitokainen nukkui. Viime talvena melkoisen kookas loppuraskauden maha piti riemusta loitolla, joten tänä talvena kaikki ilo irti. Milloinkahan viimeksi olisi itseltänikään ottanut mahan pohjasta mäkeä laskiessa, enpä muista.

Talven riemua teillekkin näihin joulunalus päiviin,

–Piipero